Tiktakin viimeinen ikärajaton keikka, minun viimeinen Tiktak-keikka, Tiktakin viimeisen kuukauden ensimmäinen keikka. Tuohon iltaan päättyi hyvin pitkälti iso jakso minun elämästäni.

Tunnin ajomatkan kotoota Lempäälälle olin hyvin sekalaisissa fiiliksissä. Toisaalta olin erittäin innoissani ja fiiliksissä, että näkisin ihanat Tiksut taas, puolentoista vuoden tauon jälkeen! Mutta samalla tiesin, että tämä olisi nyt minun osaltani se viimeinen… Lopulta olin kuitenkin pääosin ihan fiiliksissä, kun kuuntelin äitin kanssa autossa vähän aikaa sitten tullutta kokoelmaa ja lauloin kaikki kappaleet mukana.

Ideaparkille saavuimme muutama tunti ennen keikkaa ja ostoskeskuksessa oli vielä kaupat auki. Kävimme siis aluksi ostelemassa vähän joululahjoja ja muuten vain shoppailemassa. Taisimme myös käydä syömässä, ennen kuin ostoskeskus meni kiinni. Sitten se meni ja menimme autoon odottamaan puoleksi tunniksi, että pääsisimme sisälle uudestaan

Kun kello oli sen seitsemän ja sisään pääsisi, niin minä tyyliin juoksin ja tanssin sisään, olin niin innoissani! Jonossa oli hyyyyvin hankalaa pysyä paikoillaan, olisin vain halunnut rynniä sisään ja keikalle. No, lopulta sisään päästiin ja sain yllättävän hyvään paikankin! En edestä, mutta edessäni oli vain pienempiä, joten näin hyvin. Sehän se on tärkeintä!

Tiktakilla oli lämppärinä jonkun laulu- tai karaokekilpailun voittaja, joka veti ainakin Irinan Älä riko kaavaa, jonkin toisenkin Irinan biisin ja pari muuta hyvää kappaletta, joista minulla ei tällä hetkellä ole mitään hajua Tämän laulajan lopetettua aika meni aika nopeasti siihen yhdeksään, milloin keikan piti alkaa. Vähän hitaammin aika sitten mateli varttia yliin ja puoleen kymmeneen, eikä bändiä vielä lavalle kuulunut. Joku mun vieressä vitsailikin, että onkohan tytöiltä katkennut kengästä korko

Keikka sitten kuitenkin lopulta pääsi alkamaan ja alkoi aivan mahtavasti todellakin Paha sana biisillä! Olin katsellut kiertueen settilistoja aikaisemmin netistä ja miettinyt, että toimiikohan tuo alussa… No voin sanoa, että todellakin toimi! Keikka jatkui, minusta ehkä Tiktakin ärsyttävimmällä kappaleella Jäällä. Biisin jälkeen Emppu ilmoitti, että keikalla kuvaaminen on kielletty, joten en ole löytänyt koskaan YouTubesta tältä mahtvalta keikalta kuin kaksi ekaa biisiä

Setissä oli mukavasti vähemmän kuultuja biisejä myös, kuten Sattuu ja Kaikki hyvin! Ja todellakin odotettu uusi biisi Mutta mä rakastan sua, joka löytyy vain tuolta kokoelmalta, tuli myös! Sekä vähän biisin jälkeen tuli, myöskin kokoelmalta löytyvä, vuoden 2007 vertio vanhasta kunnon Minne vaan biisistä. Ja jos muistan oikein, myös Lopeta hitistä oli taas vähän uudistettu versio

Ennen Rannaton tai Harhaa kappaletta joku henkilökunnasta lavan vieressä kuiskutti Nooralle jotain ja Noora alkoi sanomaan, että nyt on hätätilanne tai jotain vastaavaa, mutta Tuuli oli alottanut seuraavan biisin laskemisen jo Minulta tosin kyseinen biisi meni vähän ohi (ehken siksi muista, että mikä se oli…), kun mietin, että mitä nyt on tapahtunut. Kappaleen loputtua Noora sitten sai sanottua, että jonkun pikkutytön isä oli siellä etsimässä tytärtään ja lapsi löytyi näin onneksi.

Yllättäen Heilutaan kappale oli taas ns. viimeisenä kappaleena, mutta sitten tuli encore ja Tänä yönä taivaaseen päätti lopullisesti keikan. Encoressa tuli myös Sankaritar. Olin vähän pettynyt, ettei Miten onni korjataan tullut, vaikka se oli ainakin osalla kiertueen keikoista tullut… Mutta mahtava keikka oli ehdottomasti silti, että sitä en ole jäämässä suremaan

Biisilistaus luultavasti oikeassa järjestyksessä:

Keikan jälkeen tytöt jakoivat vielä nimmareita!! Oli minulla aikaisemminkin jostain tyttöjen nimmarit, mutta nyt sain siihen kokoelmaan (minkä äiti fiksuna oli ottanut mukaan keikalle) ja ne ainakin pysyvät tallessa Koska olen ne toiset jo tainnut jonnekin hukata Ja saatan lisätä jossain välissä tähän kuvan nimmareista.

AIVAN MAHTAVA PÄÄTÖS MINUN TIKTAK KEIKOILLE!

Ps. Äiti osti minulle keikalta kiertueen t-paidan, minkä sain sitten joululahjaksi!

Tammerfestin ainoalle ikärajattomalle alueelle mentiin äitin kanssa Indicaa (ja Irinaa) katsomaan, kun olimme lähistöllä kavereiden mökillä. Ilta ei kyllä mennyt ihan niinkuin oli suunniteltu, mutta hauskaa oli silti Ensinnäkin: satoi vettä! En muista satoiko sitä jo aamusta asti kaatamalla, vai alkoiko se vasta iltaa kohden, mutta satoi kuitenkin… Eikä festarialueella tietenkään ollut MINKÄÄNLAISTA suojaa! Ja kaiken kukkuraksi: sateenvarjojen tuonti alueelle on ehdottomasti kielletty…

Noh, onneksi juuri ennen kuin Indica aloitti, kuin taikaiskusta sade loppui! Sade loppui ja olimme olleet lipunmyyntikojun alla suojassa, joten olimme suhteellisen kuivia olosuhteisiin nähden. Olin siis halunnut tulla paikalle ajoissa, koska aikaisemmin kesällä Kivenlahti rocissa olimme iskän kanssa missanneet alun Indican keikasta. Tai siis olimme kuulleet ekan biisin (Scarlettin) puolestavälistä asti, mutta näimme vasta kolmatta kappaletta.

Joten tosiaan vaadin, että tulisimme ajoissa. Onneksi muutkin olivat joko anniskelualueella tai suojassa lipunmyyntikojussa, eikä lavan edessä ollut tungosta bändin alottaessa. Toivoin ja oletin, että Scarlett olisi ensimmäinen, kuten kesäkuussakin ja hieman “petyin” kun keikan aloittikin Linnansa vanki, koska olisin halunnut nöhdä Scaran ekana. Toisaalta pettymykseni nitistyi nanosekunnissa, kun tajusin miten hieno aloituskappale Linna on. Ja vielä paremmaksi sen teki heti perään tullut Viimeinen jyvä!

Scarlett tuli sitten kolmantena ja ensimmäiseltä levyltä tuli muina tietysti hittibiisi Ikuinen virta ja vähän harvinaisempi Saalistaja. Harvinaisuuksista puheen ollen, kun Kummajaisten joukko pärähti soimaan, en aluksi tunnistanut kappaletta Jonsu siinä istuskeli keinussa ja keinui ja vasta kertosäkeessä minulla soi kellot, että tämä on se ihana taijanomaisen kappale Tuulisilta tienoilta!

Muita harvinaisuuksia ei sitten tullutkaan. Tai en laske Kadonnut puutarha albumin nykyisiä harvinaisuuksia vielä harvinaisuuksiksi, koska ne tulivat sen levyn kiertueella jokaisella keikalla Setin lopetti yksi parhaista, eli Niin tuleni teen ja encorena tuli vielä Vuorien taa. Se vähän jäi kyllä myöhemminkin harmittamaan, että Helmet ei tullut, se on niin kaunis ja ihana kappale

Indican biisilista:

1. Linnansa vanki
2. Viimeinen Jyvä
3. Scarlett
4. Pidä Kädestä
5. Saalistaja
6. Ikuinen virta
7. Pahan tarha
8. Noita
9. Unten laiva
10. Ulkona
11. Kummajaisten joukko
12. Niin tuleni teen
——————————
13. Vuorien taa

Keikan jälkeen oli sitten suunnitelmana tosiaan jäädä tunti odottamaan, että näkisi Irinan, jota ei silloin viikkoa aijemmin Ruisrockissa sateen takia nähty. Noh, eikös se sitten alkanut heti Indican poistuttua lavalta satamaan uudelleen! Kovemmin! Juostiin suoraa tietä lipunmyyntikatokseen suojaan, mutta nyt siellä olevat työntekijät alkoivat huutaa, että täällä ei saa olla ja menkää sateeseen odottamaan… Myöskään mihinkään muualle ei saanut mennä suojaan. Tai sai, mutta jos lähti festarialueelta, niin takaisin ei päässyt!

Me sitten lähdimme, koska äitillä meni järjestelyihin hermot ja missasimme Irinan TAAS! Lohdutukseksi äiti sitten vei minut katsomaan sinä päivänä ensi-iltaan tullutta Harry Potter ja feeniksin kiltaa Eli vaikkei kaikki ihan suunnitelmien mukaan mennyt ja Irina jäi näkemättä, niin nähtiin silti ihana keikka ja aivan mahtava leffa, ensi-illassa!

Se on varmaan yks asia mistä huomaa, että on tullut keikoilla kierreltyä paljon, jos on 11v menny Ruisrockiin ekan (ja tähän mennessä vikan) kerran… Toisaalta Ankkarockiin menin jo 9v ja ekoille kunnon festareille 8v Joten kesällä 07 menin äitin kanssa Turun Ruissaloon heilumaan kahdeksi päiväksi.

Tästäkin on sen verran aikaa, etten enää kovin tarkasti muista mitään… Muistan, että sillon lauantaina (meille eka päivä) oli oikein unelma sää: aurinko paistoi ja oli lämmintä. Sinä kesänä ei hirveästi noita päiviä ollut. Mutta silloin oli erittäin mahtava sää ja kun äiti kattoi siinä rantalavalla jotakin bändiä, niin minä sandaalit jalassa (tai kädessä?) kävelin meressä ja leikin jotain omiani siinä Jossain välissä kun talsin meressä esiintyi myös bändi, joka veti tunnin täsmälleen saman kuuloista musaa! Jotkut kappaleet saattoi erottaa siitä, kun laulaja huudahti “Jes” tai jotain vastaavaa, mutta muista spiikkejä se ei pitänyt.

Sitten kun tulin pois merestä, niin esiintyi Sunrise Avenue, jonka keikan halusin nähdä. En tiennyt bändiltä kuin pari hittiä, mutta sellaista hyvää popitusta sen oletin olevan. Ja sitähän se oli Sunrise Aven jälkeen me lähdimme pois rannalta Niittylavalle (?), missä hetken päästä esiintyi ruotsalainen The Ark. Bändi ei minua silleen kiinnostanut, mutta äiti halusi bändin nähdä. Arkin jälkeen ei tainnutkaan olla mitään kiinnostavaa, kunnes vasta illalla…

“Maikki, sulle olis töitä!” huuteli juontaja, kun lähti pois Rantalavalta. Juontajan poistuttua alkoi minuutin kestävä lähtölaskenta intro, minkä aikana bändin pojat juoksentelivat lavalle. Viimeisenä lavalle astui Maija Vilkkumaa Lattiaa pestään kappaleen tahdissa. Keikan siis aloitti Maijan paras aloituskappale ja sillä tyylillä koko 75 minuutin keikka myös jatkui. Ja vaikka Maijasta raskauden näkikin, niin ei se esiintymisessä näkynyt. Yksi ja Auringonpimennyt oli niin ihana putki kahdesta harvinaisuudesta, että todellakin tykkäsin! Ja Ingalsin Laurassa Maija teki konserttisali-kiertueellakin olleet yleisöhuudatukset, joiden ansiosta kappale kesti lähes tuplasti pidempää! Encoressa tuli Ne jotka tyytyy, mistä olin juuri ennen keikkaa äitille sanonu, että sen on PAKKO tulla Mahtava keikka oli, ehdottomasti paras Maijalta, mitä olen nähnyt!

Maijan biisilista: Lattiaa pestään / Tähti / Mun elämä / Saaressa / Ei / Totuutta ja tehtävää / Häviän / Hei tie / Satumaa-tango / Yksi / Auringonpimennys / Liian kauan / Ingalsin Laura / Kristiina // Ne jotka tyytyy / Ei saa surettaa / Kesä

Sunnuntaina sitten ei ollutkaan niin hyvä sää… Vettä satoi kaatamalla! Hotellilla arvoimme, että menemmekö jo päivällä aikaisin festareille vai jäämmekö odottamaan, että jos sää vähän paranisi. Minä olisin halunnut mennä katsomaan Irinaa, mutta toisaalta en halunnut satesseen. Äiti taas ei niin välittänyt Irinasta, eikä todellakaan halunnut sateeseen, joten päädtimme jäämään hotellille vielä pariksi tunniksi. Suostuin, kun äiti lupasi, että menisimme viikon päätä katsomaan Irinaa (ja Indicaa) Tammerfesteille.

Kun muutaman tunnin päästä sitten “uskaltauduimme” lähtemään, niin Kotiteollisuus oli juuri esiintymässä. Katsoimme keikan loppuun ja sitten jäimme odottamaan Apulantaa. Tuo on ainoa keikka, jota en Apulannalta muista melkein ollenkaan! Katselimme keikkaa aika kaukaa, joten sekin voi vaikuttaa asiaan… Mutta muistaakseni biisejä tuli ainakin Viisaus ei asu meissä, Mato, Pahempi toistaan ja muita Apulannan hittejä

Apulannan jälkeen tuli aika tylsää pari tuntia, mikään hyvä ei esiintynyt millään neljästä lavasta… Toisaalta se on hyvää aikaa käydä syömässä ja muute Mutta sitten aloitti Poets of the Fall! Poetseilta omistan yhden levyn, Carnival of Rust (onko se sen levyn nimi? ) ja lisäksi tiedän pari hittiä. Valitettavasti jouduimme lähtemään kesken keikan seuraavan (päivän parhaan) bändin keikalle toiselle puolelle aluetta. Mutta onneksi bändi veti kaikki minun lempibiisit jo ennen encorea, niin ei jäänyt silleen harmittamaan

Jos Maijasta ei keikalla huomannut, että on raskaana, niin vielä vähemmän sitä huomasi Mirasta! Ja vielä aika samoissa olivat menossa, koska molempien lapsoset syntyivät joulukuussa. Eli nyt lavalla oli siis Ystävä sä lapsien virrellä aloittanut PMMP, joka jatkoi Kovemmilla käsillä, missä on pätkä tuosta virrestä. Keikka oli kyllä täyttä tulitusta, Matoja, Joku raja ja Kohkausrock varsinkin! Ennen Taiteiliaa oli oikein hauska spiikki, missä Paula ja Mira kilpailivat pikkuveljillään ja Paula voitti sanomalla, että sen pikkuveli on 15 ja pääs kaljatelttaan, minne on 24 ikäraja Yksi parhaista Pemujen keikasta mitä olen nähnyt, koko bändi erittäin energisellä tuulella (nojoo, ne on kyllä melkein aina) ja setti aivan napakymppi!

PMMP:n biisilista: Kovemmat kädet / Henkilökohtaisesti / Joku raja / Tässä elämä on / Matkalaulu / Matoja / Pikkuveli / Taiteilia / Oo siellä jossain mun / Kesäkaverit / Päät soittaa / Joutsenet / Rusketusraidat / Kohkausrock

Pemujen jälkeen tuli oli vielä hetki ennen sunnuntain pääesiintyjää The Rasmusta. Oli hauska seurata kun Rasmukset ylistivät pitkin keikkaa aina välillä Pemuja ja Pemut ylistivät Rasmusta keikkansa aikana. Ei yhtään jäänyt epäselväksi, että Paula ja Lauri on yhdessä Hyvää hyvää hyvää musiikkia on Rasmuksellakin! Paljon tuli tuttuja biisejä (= hittejä) ja myös ei niin tuttuja biisejä, mitkä oli kaikki hyviä. Muutama biisi taisi tulla akustisenakin jossain välissä. Että oli kyllä hieno päästös hienolle fesarille!

Ps. tässä vielä jonkun kuvaamana tulee se Pemujen pikkuveli-spiikki ennen Taiteiliaa

http://www.youtube.com/watch?v=pRNn29o6ziA

Lähdettiin äitin kanssa siis taas festaroimaan. MTR:ssä oli sinä vuonna, tai sinä sunnuntaina, kaikkia minun suosikkeja: Uniklubi, Tiktak ja Lordi. Ja joo, aloin tykätä Lordista Euroviisuvoiton jälkeen, mutta pidän musiikist edelleen, joten tavallaan vaan löysin bändin Euroviisujen kautta.

Mutta siis, vaikka siellä oli kolme bändiä, mistä tykkäsin, niin yksi sen aikainen suuri inhokkikin löytyi: Lovex! Ei minulla muuten ollut/ole mitään Lovexia vastaan, mutta vihasin ylikaiken sitä Guardian Angel hittiä, joka soi kokoajan jokapaikassa… Mutta koska Lovex esiintyi ensimmäisenä (tai toisena?), niin hyvin pystyttiin tulemaan vasta myöhemmin, eikä siis nähdä bändiä. Mutta jotain ajoituksessa kuitenkin mätti ja yllätys yllätys: tulimme festareille niin, että Lovex oli juuri aloittamassa viimeistä kappalettaan. Ja viimeisenähäntietysti tuli… mikäpä muukaan, kuin inhoamani Guardian Angel! Ai että olin iloinen siinä vaiheessa

Seuraavina lavalle asteli vähän aikaa sitten Kehä albumin julkaissut Uniklubi. Rupesin fanittamaan bändiä juuri Kehä levyn kuultua, vaikkakin myös keikan aloittanut, bändin ensimmäinen hitti Rakkautta ja piikkilankaa oli aikoinaan kiinnostukseni herättänyt. Mutta sitten “lempibiisiäni” Kiertää kehää ei tullut keikalla ollenkaan! Onneksi kuitenkin Palvelija tuli, se on seuraava suosikkini Hirveästi muuta en muista, paitsi että tykkäsin bändistä myös livenä ja että viimeisenä tuli Huomenna.

Uniklubin biisilista: Rakkautta ja piikkilankaa / Kuivilla / Haudattu / Lasinsirpaleilla / Uneen / Palvelija / Hetki hiljaisuutta/White Wedding / Kiinni jään / Kaikki mitä mä annoin / Totuus // Huomenna

Uniklubin jälkeen esiintyi minun sen aikainen suosikkini: Tiktak!! Keikan aloitti yksi suurista suosikeistanu Sankaritar, mitä ihmettelin silloin suuresti, kun kappale on uusimman levyn ensimmäinen hitti… On mullakin ollut joskus mielenkiintosia mietinnän aiheita Keikka oli aika hittiputkin, eikä se mua haittaa, tykkään kaikista Tiktakin kappaleista, mutta mukaan mahtui myös Näkymätön nainen, mitä ei kai hirveästi oltu soitettu Ympyrää levyn julkaisun jälkeen. Onneksi kuitenkin tuli, koska aloin tykätä keikan jälkeen kappaleesta enemmän. Setin päätti Heilutaan ja encoressa viimeisenä biisinä oli, kuten aina, Tänä yönä taivaaseen! Kun tytöt palasi lavalle Petra sanoin “Ettei me vielä voida lopettaa, paras on tulematta”. Myös encoressa ensimmäisenä tulleesta Miten onni korjataan -biisistä innostuin enemmän keikan jälkeen.

Tiktakin biisilista: Sankaritar / Jää / Kuka vaan / Näkymätön nainen / Rannaton / Paha sana / Ympyrää / Satuprinsessa / Harhaa / Samantekevää / Muututaan / Heilutaan // Miten onni korjataan / Tänä yönä taivaaseen

Illan viimeisenä esiintyi vielä Lordi. Hirviöiden biisilistaa minulla ei ole mihinkään kirjoitettuna, enkä sitä netistä löytänyt, mutta muistan, että Bringing Back the Balls oli ensimmäinen kappale ja sitä seurasi Get Heavy. Sekä ihan ensimmäisenä oli ollut The Arockalypseltäkin löytyvä intro, tosin vain lyhyempänä kuin levyllä. Muita kappaleita oli ainakin Would You Love the Monsterman?, Who’s Your Daddy?, Blood Red Sandman, My Heaven Is Your Hell ja Good to Be Bad. Sekä show oli aivan uskomaton!

Joitain kuvia keikalta vielä löysin ja laitan niitä tähän:

Vähän tärähtäneet Amen ja Awa

Mr. Lordi

"Wings on my back, I got horns on my head..."

Kuten tuossa äsken julkaistussa blogissa sanoin, aijon myös julkaista “keikkaraportteja” tänne. Ajattelin aloittaa vuodesta 2003, vaikken kyllä juurikaan muista mitään kunnollista siltä vuodelta… mutta tälleen päällisin puolin jotakin Eli vuoden 2004 laitan varmaan vielä vuoden yhtenä, mutta enköhän sen jälkeen ala laittaa ihan yksittäisistä keikoista tai festareista juttua. Tulee muuten liian pitkät kirjoitelmat Mutta tässä nyt siis muutamalta keikalta vuodelta 2003:

Vappuna 2003 näin Gimmelin. Kyse oli jostain ilmaisesta tapahtumasta, mikä järjestettiin Itäkeskuksen lähistöllä jossain puistossa. Päivä oli hyvin sateinen, kuten vaput nyt tuppaavat olemaan, mutta raahasin äitin silti paikalle. Ja äiti tosiaan piti raahata, koska hän ei ole koskaan tykännyt Gimmelistä, joten vesisateeseen hän ei ollut hirveän mielellään menossa bändiä katsomaan. Paikalle kuitenkin mentiin ja joillakin ihmeellisillä keinoilla onnistuin saamaan itseni eturiviin! Juuri muuta keikasta en sitten muistakaan, paitsi Ushman spiikin ”Pitäiskö mun tietää seuraava biisi?” ennen Pitäiskö mun tietää –kappaletta. Se oli silloin minusta niin hauska juttu Muistan myös, että encorena tuli Roviolla, mutta tyhmänä olin jo lähtenyt eturivistä pois, kun luulin että keikka loppui. Katsoin viimeisen biisin sitten taaempaa äitin kanssa ja hän totesi, että Roviolla on Gimmelin ainoa hyvä kappale.

Noin kuukauden päästä, kesäkuun alussa 2003, näin Gimmelin uudestaan. Tällä kertaa YleX Popissa, tai tapahtuman nimi taisi olla tuona vuonna vielä Kaisaniemipop. Gimmel oli päivän ensimmäinen esiintyjä ja he taisivat aloittaa Lentoon –kappaleella ja seuraavaksi tuli hittibiisi Etsit muijaa seuraavaa, mitä äitini inhoaa eniten. Tuolloin en tosin ollut keikalla äitini kanssa, vaan iskän, äitipuolen ja siskopuoleni Marsun. Kumpikaan heistä vaan ei ollut paikalla Gimmelin takia, Marsu odotti toisena esiintyvää Kwania ja vanhemmat taisi olla paikalla vain, koska me halusimme. Katsoimme vielä kolmantena esiintyvän Yön, mistä kaikki taisi tykätä edes pikkuisen ja sitten lähdimme kotiin. Viimeisenä olisi esiintynyt Apulanta, mutta silloin en ollut vielä oikein innostunut bändistä, joten emme katsoneet sitä.

Sain äitiltäni joululahjaksi liput Maija Vilkkumaan konserttiin Nosturiin tapaninpäiväksi. Olin innostunut Maijan musiikista äitin ostettua artistin uusin levy: Ei. Tuohon aikaan tosin en vielä oikein kuunnellut levyiltä kuin hittejä, joten keikalta ei jäänyt oikein mitään mieleen. Muistan pätkän, kun hypin muun yleisön mukana Kristiina –kappaleen aikana ja sitten muistan, kun Maija selitti jotain, että he vetävät jonkun sinkun b-puolella olevan biisin ja olen nyt vastikään päätellyt, että kyseessä oli Mun elämä –singleltä löytyvä Ne jotka tyytyy. Keikasta tykkäsin kuitenkin paljon ja se oli ensimmäinen kerta kun olin klubilla (päälle kuukautta ennen 8-vuotis syntymäpäivääni!), sen jälkeen niillä on tullut kierreltyä enemmän sekä vähemmän