|
Kaikki mitä mun elämään kuuluu
|
|
Reagtioni, taas, oli aika melkoinen (tai Obelixin sanoin “melkomoinen” Saimme kahden päivän liput suunnilleen samaan hintaan, kun myöhemmin yksi lippu tuli maksamaan. Syynä tähän oli, että kun ne hommattiin, niin ilmoitettuna oli vain kuusi esiintyjää! Ne olivat kait Cheek, PMMP, Kotiteollisuus, Guano Apes, Scooter ja Stam1na. Lippujen hommaamisen jälkeen tuli tieto, että viimeistä kesää keikkaileva Maija Vilkkumaakin on festareilla ja silloin sekosin totaallisesti
Perjantaina olin vielä kesätöissä päivän ja kun pääsin pois sieltä, oli vähän kiire valmistautumaan Ensimäisenä (meidän paikalla ollessa) esiintyi Cheek. Suoraan sanottuna, ei ihan iskenyt. Tiedän/tiesin Cheekiltä muutamia kappaleita, ihan hyviä, mutta keikka oli aika huono. Jokaisen kappaleen perässä oli samanlainen “räjähdys” ja kontakti yleisöön oli aika olematonta. Tietysti asiaan voi vaikuttaa se, ettei yleisöä pahemmin ollut Cheekin jälkeen luvassa oli minulle perjantain odotettu ja kohokohta: Maija Vilkkumaa. Maija aloitti minun viimeisen keikkansa Lastenhoitajalla ja sitten tuli Väärin. Kaksi HARVINAISTA kappaletta on aika yllättävä tapa aloittaa festarikeikka! Maijan biisilista: Lastenhoitaja / Väärin / Satumaa-tango / Ei / Kristiina / Sut kuulen sut nään / Ei saa surettaa / Lottovoitto / Ingalsin Laura / Se ei olekaan niin / Kesä // Totuutta ja tehtävää / Tähti Maijan jälkeen lähdimme nurmikolle syömään ja muuten vaan hengaamaan. Seuraava esiintyjä oli Stam1na, mikä ei sinällään kiinnostanut ketään, joten kesityimme kaikkeen muuhun Päivän toiseksi viimeinen esiintyjä oli vanha kunnon rock-kukko Michael Monroe! Herran show’ta olin odottanut aika paljon, sillä olin kuullut hänen olevan aivan uskomaton livenä ja musiikkikin (mitä olin radiossa vähän kuullut) on menevää! Silti keikka lopulta ylitti kaikki minun odotukseni! Michaelin perässä oli hyvin hankala pysyä, kun mies meni sellaisella vauhdilla ja tarmolla ympäri lavaa Perjantain viimeinen bändi oli saksalainen Scooter. Minulla ei ollut siitä minkään näköistä haisua ennen keikkaa, en ollut koskaan kuullutkaan! Bändin musiikki oli sellaista tekno-jumputusta, mitä en välttämättä kuuntelisi/fanittaisi, mutta keikalla meno oli todella hyvä ja tuli bailattua se päälle tunti ihan kybällä
Perjantain jälkeen rima oli todella korkealla ja lauantaina herättyäni hinguin heti kohti Riihimäkeä Seuraavaksi esiintyi a-capella yhtye Fork. Siitäkään emme olleet kuulleet aikasemmin, mutta YouTuben avulla selvitimme heidän vetävän (ihan hyvi biisejä) covereita ja itse tosiaan tekevät kaikki äänet, ei soittimia. Jälkeen päin selvisi, että Tiituli ja Judoka oli nähneet heidät joskus Helsingissä Seuraavana lavalle kipusi Happoradio. Viime kesän jälkeen en odottanut sen kummoisempaa keikkaa, mutta tämä oli HYVÄ! Happikset aloittivat Hirsipuulla, joten keikka siis käynnistyi jo hyvin, suosikillani Happoradion jälkeen tungimme eturiviin ja pääsimme melko hyville paikoille siellä. Seuraavaksi esiintyi Klamydia, minkä ajan minä lähinnä ajattelin omiani ja kuvasin. Keikan loppupuolella Jassu soitti, että on tullut festarialueelle. Jätin sitten kaverit pitämään paikkaa ja lähdin Jassua vastaan Seuraavaksi esiintyi sitten syy, miksi eturiviin piti tunkea. Introna soi Smurffien versio Lady GaGan Poker Facesta, mikä sai aikamoisen repeämis reaktion päälle, samalla kun PMMP asteli lavalle. Paulalla ja Miralla varsinkin oli hienot muuvit Smurffien tahtiin PMMP:n biisilista: Matkalaulu / Rotat / Kovemmat kädet / Maria Magdalena / Pariterapiaa / Rusketusraidat / Joutsenet / Taiteilia / Kesäkaverit / Merimiehen vaimo / Matoja / Lautturi / Joku raja Koko festarin viimeisenä bändinä oli, taas saksalainen, Guano Apes. Pemujen keikan jälkeen en jaksanut mennä hyppimään ja riehumaan, vaikka musiikki sellaista olikin, vaan fiilistelin yhtä elämäni parhaista kokemuksista! Yleisöä oli muuten tämän “pääesiintyjän” (eikös ne yleensä oo vikoja?) aikana lähemmäs puolet vähemmän, kun Pemujen keikalla. Että silleen
Tässä vielä video, missä menen lavalle ja hetki mun urpoilua siellä
Tuosta viikonlopusta jäi käteen, YHDET PARHAISTA FESTAREISTA IKINÄ! Ihana seura ja ihanat bändit! Tuli haikeiltua viimeistä Maijan keikkaa, rokattua Monroen tahtiin ja hypättyä lavalle PMMP:n kanssa |