|
Kaikki mitä mun elämään kuuluu
|
|
Vuoden ensimmäinen keikka! Marraskuun Martinius-salin keikan jälkeen oli niiiiiin hyvät fiilikset, että oli pakko ostaa liput tännekin! Aluksi vaan tuli taas sellainen este, että ne oli just loppuunvarattu, kun olin ostamassa
Nosturi oli siis taas suuntana ja seurana (jo aika tuttu porukka) Ducky, äidinsä kanssa. Nosturille tulimme noin vartti ennen ovien avaamista ja siellähän oli JONOA! En tiedä mistä olin tällaisen kuvitelman repäissyt, mutta jotenkin odotin, ettei Chisulla olisi niin nuorta/sellaista faniryhmää, joka jaksaa jonottaa Mutta koska tulimme vasta noin myöhään, emme päässeet toivomalleni eturivi paikalle, mutta onneksi kuitenkin toiseen riviin ja ihan Chisun eteen
Lauantaina huomasin, että Nosturin sivuille oli ilmestynyt lämppäri, Ronya. Nimi ei sanonut yhtään mitään, eikä muutama ensimmäinen kappalekaan, mutta viimeisen tunnistin. Kysessä on Annoying-kappale. Oli todella hyvä ja pitää tutustua tuotantoon tarkemmin!
Vähän yhentoista jälkeen verhot lavan edestä taas aukesivat ja noin minuutin päästä sieltä lähti tuttu (ja äärettömän arsyttävä) intro soimaan. Aluksi lavalle kävelivät rumpali ja basisti, jotka alkoivat soittaa Minä ja mun pää -kappeleen komppia. Hetken päästä lavalle tuli pepässä kosketinsoittaja ja kitaristi. Viimeisenä tanssahteli Chisu, joka alkoi sitten laulaa. Edellisen päivän Emma-gaalan keikan takia (katsoin siis netistä, kun näkyi siellä) jännitin, että tuleeko Sabotagen jälkeen Kerrasta poikki. No ei tullut, vaan yksi suurimmista suosikeistani Miehistä viis! Mun koti ei oo täällä -kappaleen ainaka Chisu huomasi mun paidan (missä kyseinen teksi luki) ja laulaessa “Mun koti ei oo täällä”hän osoitti mun paitaa ja vinkkas silmää! Chisu muutenkin otti yleisöön hyvin kontakstia ja spiikkaili yleisön kanssa kommunikoiden. Mutta se mikä vähän harmittaa on, ettei Chisu paljoa spiikkaile loppupeleissä… Tietysti MAHTAVA live-esiintyminen ja -karisma korvaavat nuo pienet puutteet! Chisu oli koko keikan hymy korvissa ja tanssi iloisesti. Monta kertaa kiitteli, kun oltiin tultu paikalle ja nauroi sitä, että “eilen voitin viis Emmaa, tänään loppuunmyyty Nosturi, JEE!” Baden-Baden sai yleisön hyvin heilumaan ja tanssimaan, siistii! Biisilista: 1. Minä ja mun pää
2. Sabotage
3. Miehistä viis!
4. Oi, muusa!
5. Tie
6. Mun koti ei oo täällä
7. Kohtalon oma
8. Muut
9. Yksinäisen keijun tarina
10. Ennustus
11. Veneretki
12. Baden-Baden
13. Kriisit
14. Kerrasta poikki
———————————- 15. Vanha jo nuorena
16. Saaliit
17. Sama nainen
Kuvia (lisään ne, kun tää joskus toimii…) Tam
28
2012
I’ve been watching, I’ve been waiting, In the shadows all my timeHyvää perjantain ja lauantain välistä yötä kaikille!
Mä heräsin aamulla puoli kuuden aikaan hirveeseen vatsakipuun ja juoksin vessaan. Ei hätää, en ala kertoa siitä sen enempää Nukuin siis viime yönä 6,5 tuntii ja olen nyt ollut hereillä yhtä pötköä 19 tuntia = vähän huonompi juttu! Hirveä synkistely fiilis tuli, kun puhuttiin kaverini kanssa, että mitä tulevaisuudelta ja mihin tässä elämässä päätyy. Olen rakastanut musiikkia yli kaiken ihan pienestä pitäen, aluksi kuuntelin taukoamassa Fröbelin palikoita ja siihen sitten tullut milloin mitäkin uutta. Olen myös pienestä pitäen haaveillut bändistä. Olen aina halunnut bändin/bändiin ja kiertää ympäri ämpäri keikkaillen ja soittaen ihmisille musiikkia. Mutta entä sitten tarkemmin? Pienenä lauloin aina hirveästi ja laulamista rakastan edelleen. Siinä on vain se ongelma, että ääneni on ihan kamala! Ei se kotona tai kavereiden kanssa laulamisa (SingStarilla tai muuten vaan) estä, mutta ei sillä tulla koskaan pääsemään kuin lehdistön ym. median haukuttavaksi netissä. Entä sitten kitara? Lelukitaroita olen pienestä pitäen rämpytellyt myös ja siitä tykkäsin myös paljon. Aloin myös harrastamaan kitaran soittoa, mutta muutaman vuoden jälkeen, muutaman muuttujan tultua matkaan, lopetin harrastuksen, koska en enää (tai itse asiassa en tainnut koskaan?) jaksanut harjotella läksyjä ollenkaan ja sillä tavalla ei hirveästi opita. Ja kitaratunnit maksaa kuitenkin, ettei turhan takia viitsisi. Joten lopetin ja siinä meni se toinenkin mahdollisuus tulevasta bändiurasta!
Voiko tällaista kirjoittaa blogiin, nettiin, kaikkien nähtäville? En tiedä, kirjoitin nyt, katsotaan mitä siitä seuraa. Tarvitsisin varmaan päiväkirjan, mihin näitä ajatuksia koota ja blogiin vain sellaisia vähemmän henkilökohtaisia asioita…
Ja tähän loppuun kappale, johon olen nyt parin viimeisen päivän aikana rakastunut kunnolla: The Rasmus – In the Shadows Sekä toinen, maailman ihanimpia kappaleita: Katy Perry – Firework 10.6., eli noin puolivuotta ennen keikkaa, olin tutkimassa Finlandia klubin nettisivuja aamulla ennen riparille lähtöä. Aluksi huomasin marraskuussa olevan Chisun keikan (ja sekosin ja aloin tekstata kaverilleni)! Sitten selasin sivun loppuun jaa siellä luki “16.12. PMMP”! Siinä vaiheessa sekosin lopullisesti, hypin oikeesti ympäri kämppää hymy korvissa ja unohin Chisun, joten tekstasin (sen kesken olleen tekstarin) kaverilleni, vaan Pemuista
Päälle puolen vuoden odotuksen jälkeen (joka sisälsi kyllä jo kaksi PMMP-keikkaa
Noin varttia yli kahdekan aloitti PMMP:n lämppäri My First Band. Jos vappuna olin tykästynyt bändin, niin tämä keikka oli MAHTAVA! Vappuna akustisena vedetty muutama biisi hävisi kirkkaasti tähän normaaliin varustukseen ja aika monta biisiä he vetivätkin
Jo vähän yhdeksän jälkeen (kerrankin ajoissa!) aloitti sitten illan pääesiintyjä PMMP. Keikka alkoi (kuten oli koko yhdeksän keikan kiertue) uudella ja mahtavalla 4ever Young biisillä!!! Ihana ja täyttä rautaa, niin perus mahtavaa PMMP-laatua Olin jo ennen keikan alkua kuullut vatipäiltä, että kaksi harvinaisempaa ja aivan mahtavaa biisiä olisi luultavasti tulossa. Noin keikan puolessa välissä sieltä sitten pamahti soimaan (Paulan aluksi kerrottua, että tarvitsee eturivin apua, kun ei osaa sanoja, niin lukee huulilta Keikalla myös laulettiin “uusi versio” Oo siellä jossain munista, eli pojat soittivat akustisesti kappaletta ja tytöt laulattivat yleisöä. Ihanaa Setin päätti normaalisti Viimeinen valitusvirsi ja, edelleen kuten tavallista, encoren aloitti Lautturi. Mutta sitten ei tullutkaan Joku raja, niin kuin yleensä, vaan OLKAA YKSIN JA JUOSKAA KARKUUN! Toinen odotetuista harvinaisuuksista (MAHTAVA) biisilista: 1. 4ever young
2. Matkalaulu
3. Kovemmat kädet
4. Lapsuus loppui
5. Tässä elämä on
6. Pariterapiaa
7. Kesäkaverit
8. Niina
9. Matoja
10. Oo siellä jossain mun
11. Pikkuveli
12. Merimiehen vaimo
13. Joutsenet
14. Rusketusraidat
15. Viimeinen valitusvirsi
—————————————-
16. Lautturi
17. Olkaa yksin ja juoskaa karkuun
18. Joku raja
En nyt saa tähän jostain syystä lisättyä kuvia
^^ Ton kuvan sain laitettuu, kun se oli jo jossain aikasemmassa kirjotuksessa
KIITOS PEMUT JA VATSKUT! <3 Uuuuuuuu, ihana HH! ihan naapurissa keikalla ja liput makso VIIS EUROO
Konsertti oli LOPPUUNMYYTY, hurraaa! Väkeä oli ihan pienistä vanhoihin ihmisiin, hyvä hyvä Settilista bändillä oli aivan unelma: sisälsi suosikkihitit sekä suosikkiharvinaisuudet! Kaksi suurinta kohokohtaa olivat ehdottomasti Melkein sekaisin ja Entisessä elämässä Meno ei tosin ollut niin hyvä ihmisillä, jotka istuivat. Varsinkin muutamalta ensimmäiseltä riviltä ei varmaan nähnyt mitään, kun jengi tuli eteen hyppimään ja bailaamaan Mutta joo, hyvä keikka!! Biisilista: 1. Haloo Helsinki!
2. Kaaos ei karkaa
3. Kuule minua
4. Jos elämä ois helppoo
5. Ei Eerika pääse taivaaseen
6. Jos mun pokka pettää
7. Melkein sekaisin
8. Entisessä elämässä
9. Yksinäiset
10. Perjantaina
11. Kokeile minua
12. Vieri vesi vieri
13. Maailman toisella puolen
———————————————————-
14. Juokse villi lapsi
15. Toiset lähtee, toiset jää
Kuvia:
Ohhoh, ompas taas ollu kiirettä: en oo tännekään ehtiny kirjottelee mitään! No mutta, nyt taas täällä Lisäksi on tullut rampattua avoimissa ovissa hyvin paljon, mutta lähinnä olen oppinut, että mihin kouluun EN mene… kun siis eilenkin kävin Vaskivuoren lukioon Myyrmäessä tutustumassa ja matkaan meni noin 50 minuuttia! En rupee sellasta matkaa kulkemaan joka päivä! Se Martinlaakson puolituntia on jo aika hilkulla. Tänään piti käydä Sotungin lukiossa, mutta yksi kaverini, jonka kanssa olisin mennyt, ei ilmaantunut koko päivänä kouluun!
Ja nyt “elämää suurempi” ongelmani: Miten pääsen maanantaina Pekka Haaviston tukikonserttiin, kun liput on jo loppuunvarattu?! Mutta esiintyjälista on sellainen (mm. Ultra Bra, Paula ja Mira, Maija Vilkkumaa (suuri suosikkini, joka on lopettanut
Hauskaa keskiviikkoa ja yritän nyt muistaa käydä kirjoittelemassa kuulumisia tännekin
Meille koulussa tarjottiin lippuja mutama päivä aikaisemmin, että pääsisi Summerin kuvauksiin Vernissalle. Samalla kerrottiin, että siellä esiintyy Apulanta ja Jukka-Poika. Todettiin kavereiden kanssa, että mehän menemme!
Aluksi tosiaan keskityttiin kolmen Summer jakson kuvaamiseen. Kuvattiin kolmeen kappaleeseen juonnot, järjestettiin televisiossa nähtäviä kilpailuja ja haastateltiin artisteja. Minulta nämä jaksot tietysti menivät ihan ohi, en muistanut milloin ne tulivat ja sitten ne olivat jo menneet…
Ensimmäisnä esiintyi Jukka-Poika. Kun Pläski julkaistiin silloin aikoinaan, niin kuuntelin kyllä sitä, mutta muu Jukka-Pojan musiikki ei iske, ei yhtään! Kamalimmat ovat (tietysti keikalla tulleet) Silkkii ja Mielihyvää. Sekä joku Kuumasta lämpimään (onko oikein?), mikä keikalla tuli. Se on ainoa kerta, kun olen kappaleen kuullut, silti se kertsi soi vähän väliä edelleen minun päässäni!! Lisäksi Jukka vaikutti olevan jossain aineissa keikan aikana, ilmeet olivat vähän sitä luokkaa…
Sitten esiintyi tietysti vielä se Apulanta. Keikan aloitti Vasten mun kasvojani ja yleisö oli heti messissä! Setti oli harmillisen lyhyt, mutta löytyi sieltä mm. ensimmäistä kertaa ikinä livenä soitettava Pihtiote, kaunis Armo ja setin päättänyt suosikkini Pahempi toistaan! Kaksi muutakin suurinta suosikkiani, Paha ihminen ja Vääryyttä!!1! tulivat Apulannan bisilista: Vasten Mun Kasvojani / Paha Ihminen / Ravistettava Ennen Käyttöä / Pihtiote / Vääryyttä!!1! / Viisaus Ei Asu Meissä / Armo / Pahempi Toistaan
… vaan ei mulle Reagtioni, taas, oli aika melkoinen (tai Obelixin sanoin “melkomoinen” Saimme kahden päivän liput suunnilleen samaan hintaan, kun myöhemmin yksi lippu tuli maksamaan. Syynä tähän oli, että kun ne hommattiin, niin ilmoitettuna oli vain kuusi esiintyjää! Ne olivat kait Cheek, PMMP, Kotiteollisuus, Guano Apes, Scooter ja Stam1na. Lippujen hommaamisen jälkeen tuli tieto, että viimeistä kesää keikkaileva Maija Vilkkumaakin on festareilla ja silloin sekosin totaallisesti
Perjantaina olin vielä kesätöissä päivän ja kun pääsin pois sieltä, oli vähän kiire valmistautumaan Ensimäisenä (meidän paikalla ollessa) esiintyi Cheek. Suoraan sanottuna, ei ihan iskenyt. Tiedän/tiesin Cheekiltä muutamia kappaleita, ihan hyviä, mutta keikka oli aika huono. Jokaisen kappaleen perässä oli samanlainen “räjähdys” ja kontakti yleisöön oli aika olematonta. Tietysti asiaan voi vaikuttaa se, ettei yleisöä pahemmin ollut Cheekin jälkeen luvassa oli minulle perjantain odotettu ja kohokohta: Maija Vilkkumaa. Maija aloitti minun viimeisen keikkansa Lastenhoitajalla ja sitten tuli Väärin. Kaksi HARVINAISTA kappaletta on aika yllättävä tapa aloittaa festarikeikka! Maijan biisilista: Lastenhoitaja / Väärin / Satumaa-tango / Ei / Kristiina / Sut kuulen sut nään / Ei saa surettaa / Lottovoitto / Ingalsin Laura / Se ei olekaan niin / Kesä // Totuutta ja tehtävää / Tähti Maijan jälkeen lähdimme nurmikolle syömään ja muuten vaan hengaamaan. Seuraava esiintyjä oli Stam1na, mikä ei sinällään kiinnostanut ketään, joten kesityimme kaikkeen muuhun Päivän toiseksi viimeinen esiintyjä oli vanha kunnon rock-kukko Michael Monroe! Herran show’ta olin odottanut aika paljon, sillä olin kuullut hänen olevan aivan uskomaton livenä ja musiikkikin (mitä olin radiossa vähän kuullut) on menevää! Silti keikka lopulta ylitti kaikki minun odotukseni! Michaelin perässä oli hyvin hankala pysyä, kun mies meni sellaisella vauhdilla ja tarmolla ympäri lavaa Perjantain viimeinen bändi oli saksalainen Scooter. Minulla ei ollut siitä minkään näköistä haisua ennen keikkaa, en ollut koskaan kuullutkaan! Bändin musiikki oli sellaista tekno-jumputusta, mitä en välttämättä kuuntelisi/fanittaisi, mutta keikalla meno oli todella hyvä ja tuli bailattua se päälle tunti ihan kybällä
Perjantain jälkeen rima oli todella korkealla ja lauantaina herättyäni hinguin heti kohti Riihimäkeä Seuraavaksi esiintyi a-capella yhtye Fork. Siitäkään emme olleet kuulleet aikasemmin, mutta YouTuben avulla selvitimme heidän vetävän (ihan hyvi biisejä) covereita ja itse tosiaan tekevät kaikki äänet, ei soittimia. Jälkeen päin selvisi, että Tiituli ja Judoka oli nähneet heidät joskus Helsingissä Seuraavana lavalle kipusi Happoradio. Viime kesän jälkeen en odottanut sen kummoisempaa keikkaa, mutta tämä oli HYVÄ! Happikset aloittivat Hirsipuulla, joten keikka siis käynnistyi jo hyvin, suosikillani Happoradion jälkeen tungimme eturiviin ja pääsimme melko hyville paikoille siellä. Seuraavaksi esiintyi Klamydia, minkä ajan minä lähinnä ajattelin omiani ja kuvasin. Keikan loppupuolella Jassu soitti, että on tullut festarialueelle. Jätin sitten kaverit pitämään paikkaa ja lähdin Jassua vastaan Seuraavaksi esiintyi sitten syy, miksi eturiviin piti tunkea. Introna soi Smurffien versio Lady GaGan Poker Facesta, mikä sai aikamoisen repeämis reaktion päälle, samalla kun PMMP asteli lavalle. Paulalla ja Miralla varsinkin oli hienot muuvit Smurffien tahtiin PMMP:n biisilista: Matkalaulu / Rotat / Kovemmat kädet / Maria Magdalena / Pariterapiaa / Rusketusraidat / Joutsenet / Taiteilia / Kesäkaverit / Merimiehen vaimo / Matoja / Lautturi / Joku raja Koko festarin viimeisenä bändinä oli, taas saksalainen, Guano Apes. Pemujen keikan jälkeen en jaksanut mennä hyppimään ja riehumaan, vaikka musiikki sellaista olikin, vaan fiilistelin yhtä elämäni parhaista kokemuksista! Yleisöä oli muuten tämän “pääesiintyjän” (eikös ne yleensä oo vikoja?) aikana lähemmäs puolet vähemmän, kun Pemujen keikalla. Että silleen
Tässä vielä video, missä menen lavalle ja hetki mun urpoilua siellä
Tuosta viikonlopusta jäi käteen, YHDET PARHAISTA FESTAREISTA IKINÄ! Ihana seura ja ihanat bändit! Tuli haikeiltua viimeistä Maijan keikkaa, rokattua Monroen tahtiin ja hypättyä lavalle PMMP:n kanssa Että sellasta… onhan se kiva ajatella, että alle puolivuotta siihen, että pakollinen peruskoulu päättyy ja sitten alkaa “vapaus”. Sitten kun ottaa tosiasiat kehiin, niin huomaa aika nopeesti, että vapaus kestää sen reilut kaksi kuukautta ja sitten seuraavalle koulutusasteelle. Eli minun tapauksessa lukioon. Sen olen jo päättänyt (muutamia kuukausia sitten), että lukioon matka käy. Aina kun jonkun kanssa juttelee, he kysyvät siitä. He kysyvät myös, että mihin lukioon. Minäkin kyselen, koska en yhtään tiedä Ja tänään kävin sitten jo ensimmäisissä avoimissa ovissa, Martinlaakson lukiossa. Paikka vaikutti ihan kivalta, siellä olisi juuri minun aineita ym., mutta matka sinne on aika tuskallinen. Iskältä bussilla menisi noin puolituntia, mutta äitiltä joka toinen viikko reilusti enemmän! No, ensi viikolla muutamat avoimet ovet kanssa, jos lähempää löytyisi yhtä hyvä / parempi Eli eiköhän sitä lukion syksyksi saa. Mutta sitten? Sitten pitäisi OPISKELLA sielä lukiossa! Työmäärä on kasvanut ysin aikana pikku hiljaa koko ajan ja on tällä hetkellä jo aika kamala. Entä sitten, kun se vaan muuttuu reilusti pahemmaksi lukiossa?! Voi tulla aika tuskainen syksy, läksymäärät kasvaa ja uudet kaveritkin varmaan pitää hankkia… Ja ihmisiin tutustuminen ei oo mulle se maailman helpoin asia… (vaikka muut niin väittääkin!) Eli mitä tästä voimme päätellä: vaikka kaikki yläasteesta aina valittaakin, niin loppujen lopuksi ysin jouluun asti se on ihan mukavaa, sitten alkaa stressaus ym. ja kesäloman jälkeen alkaa vielä tuskaisempi aika! Vai alkaako sittenkään? Ehkä lukiossa sitten toisaalta loppujen lopuksi onkin kivempaa ja tietyllä tavalla helpompaa, kuin yläasteella. Ainakin siellä kuulemma on kiinnostavampia aiheita, joten ehkä työskentely on mieluisampaa… No sen näkee sitten puolen vuoden päästä
Ylihuomenna olisi sitten suuntana vihdoin Chisun keikka Nosturissa! Fiilikset ovat aika odottavat, saas nähdä miten Chisu toimii rock-klubeilla
Rattoisaa loppuviikkoa ihmiset!! Koulun kanssa lähdimme kesäkuun ensimmäisenä päivänä nuorille suunnattuun liikuntatapahtumaan, Your Moven suurtapahtumaan! Aluksi päivällä “liikkumaan” ja illalla koko tapahtuman päättää Jenni Vartiainen
Kyllähän me lopulta sitten lähimmekin liikkumaan, tuli kokeiltua painia, erilaisia temppuratoja, vatsalautailua ja muita tuollaisia mukavia uusia liikuntalajeja
Kun tulimme takaisin, suunnilleen samoihin aikoihin esiintymään alkoi VGR. Kyseessä on siis 15-vuotiaiden poikien rap-porukka. Pojat vetää tosi hyvin! Ja parempi meininki näillä oli, kun Cheekillä Riihimäki rockissa kyseisenä kesänä… VGR veti kappaleet Kello kaheksan ja Rattosasti loppuun asti. Ps. Funtastic ja ViidakkoJimi on mun koulussa! Ja tässä linkki VGR:n sivuille
Illalla sitten tosiaan viimeisenä Jenni Vartiainen. En ollut koskaan nähnyt Jenniä livenä, paitai Gimmelin keikoilla joskus noin kahdeksan vuotta sitten Keikan aloitti Seili-albumin kaksi ekaa raitaa: Koti (kosketinsoittajan yksin soittamana) ja Seili. Olin kuullut, ettei Jenni muuta settilistaansa koskaan, joten yllätyin todella paljon, kun seuraavaksi tuli Jennin rakkauslaulu Ihmisten edessä! Seuraavaksi keikkaa jatkoi sen aikainen suosikkini Eikö kukaan voi meitä pelastaa? En haluu kuolla tänä yönä oli “viimeinen” biisi ja bändi lähti vähän niinkuin kesken biisin lavalta yleisön jäädessä huutelemaan sitä kappaleen “huutoa” ja hetken kuluttua bändi palasi encoreen ja veti biisin loppuun Jenni veti todella hyvän keikan! Biisilista oli todella mukava, löytyi kaikki mun suosikit, vaikka vähän lyhyt setti olikin. Erityisesti Ihmisten edessä, Duran Duran, Nettiin ja En haluu kuolla tänä yönä sai liikettä yleisössä! Jenni Vartiaisen biisilista: 1. Koti ———————–
Ne jotka ovat lukeneet minun blogini PMMP:stä tästä, voivat kuvitella reagtion, kun puolen vuoden keikkatauon jälkeen kuulin Emma-gaalan haastattelussa, että vappuna on taas keikat! Sanotaan, että reagtioon liittyi mm. hyppimistä ja heilumista ympäri kämppää
Liput vappuaatolle käytiin heti kaverini (joka ei ollut koskaan Pemujen keikalla käynyt) kanssa hakemassa, kun ne tulivat myyntiin, tietysti. Noin kuukaus ennen vappua (vai vaan pari viikkoa aikaisemmin?) tuli varmuus, että vappupäivänäkin on keikka ja liput myyntiin. Näitä en kuitenkaan hommannut, mutta lukuisiin kilpailuihin osallistuttua voitin settilista kilpailun ja sain liput! Eli tulossa oli kahden päivän PMMP-keikat!!!!!!
Vappuaattona saavuimme, minä, kaverini Ducky ja hänen äitinsä, Nosturille noin yhdeksän aikaan, milloin ovien oli määrä avautua. Ja muutaman minuutin odottelun jälkeen ovet avattiin ja siitä hetken kuluttua rakennukseen sisään. Eturiviin oli tarkotus päästä ja (yllätyksekseni, jonon pituudesta päätellen) se suurinpiirtein onnistui: keikan aikana se vähän vaihteli olinko ekassa vai tokassa rivissä, mutta hyvin edessä kuitenkin. Lämppärinä oli Idolssista tuttu Martta Hakala. En oikein tiedä, miten hän oli lämppäriksi päätynyt, mutta epäilen sillä olleen jotain tekemistä asian kanssa, että Mira oli silloin tuomarina, kun Martta tuli koelauluihin Martta Hakala trio oli oikein hyvä, Martasta tykkäsin idolsissakin paljon (tietysti kun Lautturia lauloi Suunnilleen kaksikymmentä yli yksitoista verhot sitten aukesivat ja siellä he olivat! Rakas bändini pitkästä aikaa edessäni. Ja ensimmäisenä biisinä soimaan pärähti… Pikkuveli! Ai että, vaikkei tuo kappale minun PMMP suosikeihin kuulu(nut enää/vielä tuolloin), enemmänkin päin vastoin, oli se aivan ihanaa kuulla kahdeksan kuukauden tauon jälkeen! Ja kuten olin monesti todennut, kyllä se livenä toimii. Toinen hyvin livenä toimiva kappale oli neljäntenä kuultava helmi: Salla tahtoo siivet!! Tuossa vaiheessa viimeistään totesin keikan olevan täydellinen.Tuo oli ehkä vapun “harvinaisin” kappale, mutta tuli sieltä myöskin mm. Henkilökohtaisesti (jonka olin kuullut viimeksi kesällä 2007!) ja Päät soittaa (viimeksi edellisenä kesänä, mutta aika harvinainen sekin Harvinaisuuksien lisäksi keikalle oli otettu kaikkea muuta speciaalia mukaan! Kuten esimerkiksi Taiteiliassa lavalle tuli mm. huilun soittaja, mikä sopi kappaleeseen hyvin, antoi taiteellista lisää hyvin Kuten tuossa sanoin, keikkojen teemaksi oli nimetty Las Palmas ja siihen liittyen Paula spiikkasi jo heti ekan kappaleen jälkeen “Tervetuoa lennolle! Mä olen kapteeni Napsu ja tässä on lentoemäntä Smirre.” Lava oli myös koristeltu Las Palmas tyyliin, esim. Paulan koskettimissa (sellasetki oli!) oli ananas ja Miralla oli jossain piilossa sellanen tyhjä ananas, mihin hän väänsi drinksun ja laittoi sen kiertämään yleisöön. Minä pahaa-aavistamatta maistoin, kun se kohdalle tuli ja hyi kun oli pahaa! Syy tosin selvis, kun katsoin lavalle ja Miralla oli siellä viinapullo Meininki keikalla oli aika kreisi. Vuoron perään yleisöllä heilu nyrkit pystyssä ja sitten laulettiin “kauniisti” (rakkaus)lauluja Encoren ensimmäisenä biisinä tuli Päiväkoti. Kappale vedettiin akustisella sovituksella, Paulan ja Miran toimiessa esilaulajina ja yleisön laulaessa suurimman osan biisistä. Paula tuli turva-aidalle laulattamaan yleisöä. Oli niin satumainen fiilis oikeesti, kun koko Nosturi takana laulaa tuon herkän biisin sanoja <3 Seuraavaksi tuli sitten kaksi yhtä herkköö biisiä, nimittäin Kumivirsi ja Rusketusraidat Mahtavan vappuaaton vähemmän mahtavat kuvat:
Vappupäivälle sitten tosiaan olin voittanut lipun, itselleni ja kaverille, joten otin äidin mukaan. Hän oli jo kuvitellut, että kun aattona menen Duckyn kanna, niin hän pääsisi luitamaan. Vaan eipä päässyt Tällä kertaa lämppärinä toimi, PMMP:n poikien ja parin muun jätkän bändi, My First Band. Olin kuullut bändistä paljon hyvää, mutta en musiikkia (tietoisesti ainakaan Taas noin kaksikymmentä yli ilmoitetun aloitus ajan (näin sunnuntaina se oli klo 21) verhot lavan edestä aukesi ja Pikkuveli pärähti soimaan! Seuraavaksi tuli taas Henkilökohtaisesti ja Kovvemmat kädet, kuten edellisenäkin iltana. Settilista jatkui muutenkin samanlaisena aina Kesäkavereiden loppuun saakka. Odotin (innolla), että Päät soittaa tulisi, kuten edellisenä iltana, mutta sieltä tulikin jotain vielä parempaa! se ainoa suosikki, jonka puuttuminen jäi edellisenä iltana harmittamaan: Matoja! Vaikka biisit olivat 95 % samat kuin edellisenä päivänä, samassa järjestyksessä, oli spiikit kuitenkin (onneksi) erit Encoressa tuli taas yleisön laulamana Päiväkoti ja tällä kertoo Mirakin tuli turva-aidalle, melkein minun eteeni! Biisilistan toinen muutos oli, kun sen jälkeen tulleet Kumivirsi ja Rusketusraidat olivat toiste päin. Illan päätti taas Se vaikenee joka pelkää, vaikka kuinka (mm. minä) yritettiin huutaa Kohkausrockia! Vaan ei tullut Mutta ei se mitään, keikka oli silti ihan hyvä hyvä! Ja jos vappupäivän keikasta jäi jollekin negatiivinen kuva, niiin painotan nyt vielä: PMMP:llä EI OLE huonoja keikkoja, mutta vappupäivä ei vaan riittänyt minusta parhaimmistoon, kun taas aaton keikka singahti suoraan kärkeen! Ehkä päivä oli liian samanlainen tai odotukset olivat vain liian korkealla edellisen päivän takia? En tiedä, mutta huono se ei silti ollut! Tässä vielä vappupäivältä kuvia:
Vappuaaton biisilista:
————————————–
IHANA VAPPU OLI, KIITOS PEMUT! |